Haluan tässä blogissa avata tarkemmin ajatuksiani ensimmäisestä vaaliteemastani.
Hyvinvointivaltion kaksi tärkeintä peruspilaria ovat koulutus ja terveydenhuolto. Näiden turvaaminen on laitettava päätöksenteossa etusijalle. Alueiden ja kuntien pito- ja vetovoimatekijät syntyvät toimivista ja laadukkaista peruspalveluista, kestävästi rahoitetuista kouluista ja terveydenhuollosta.
Hyvinvointivaltio on yhteiskuntamalli, jossa valtio vastaa kansalaistensa perushyvinvoinnista tarjoamalla palveluita ja taloudellista turvaa. Tämä malli perustuu solidaarisuuteen ja verotukseen, jossa hyvinvoinnin rahoitus kerätään veroilla ja jaetaan palveluina, kuten terveydenhuoltona, koulutuksena ja sosiaaliturvana. Pohjoismaat ovat tunnettuja vahvasta hyvinvointivaltiomallista. Tämä vähentää tuloeroja, lisää sosiaalista liikkuvuutta ja luo vakautta ja turvaa yhteiskuntaan.
Suomen yhteiskunnan vahvuutena on sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaverkko, jonka ansioista jokainen voi luottaa ettei jää tyhjän päälle kriisin sattuessa omalle tai läheistensä kohdalle. Hyvinvointivaltion perusajatus on julkisesti tuotettu terveydenhuolto, jossa kansalaisille hoidon saanti on taattu varallisuudesta riippumatta. Olemme voineet luottaa siihen, että valtio arvottaa jokaisen ihmishengen korkealle ja tarjoaa tarvittavan hoidon sairauden sattuessa. Se on yleisesti tuonut hyväksyttävyyttä korkealle verotukselle ja tuonut turvaa jokaiseen mökkiin ja majaan. Tuoko nykyinen tilanne, jossa sosiaali- ja terveyspalveluista leikataan mittavasti nopealla aikataululla turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia koteihimme? En usko. Jokaisella Suomen kotisohvalla täytyy olla varmuus siitä, että yhteiskunta kyllä huolehtii, jos sairastuminen osuu oman tai läheisen kohdalle. Hoitoon pääsyn ei tule olla tappelua omista oikeuksista, vaan sinne tulee päästä matalalla kynnyksellä. Terveydenhuollon resurssit on turvattava.
Toinen hyvinvointivaltion peruspilari on hyvin toimiva peruskoulu. Olemme suomalaisina voineet olla ylpeitä koulustamme, mutta viimevuotinen kehityssuunta on ollut huolestuttava ja tilanteeseen on reagoitava viipymättä. Hyvin toimivalla varhaiskasvatuksella ja peruskoululla on perustavanlaatuinen vaikutus lasten ja nuorten hyvinvointiin ja tulevaisuuden koulutusvalintoihin.
Varhaiskasvatus on olennainen osa koulujärjestelmää, jossa opitaan peruskoulussa tarvittavia taitoja. Varhaiskasvatukseen panostaminen tulisi nähdä perheystävällisen politiikan lisäksi pikemminkin investointina lasten tulevaisuuteen, koska sillä on suuri merkitys lapsen hyvinvoinnille vuosiksi eteenpäin. Peruskoulutukseen panostaminen taas pitäisi nähdä lasten lisäksi myös investointina kaupungin ja kansantalouden tulevaisuuteen, koska se luo pohjan osaavalle työvoimalle ja hyvinvoinnille. Huonosti resursoitu peruskoulutus lisää vaaraa siihen, että opettajilla ei ole aikaa kohdata oppilaita, kiusaaminen kouluissa lisääntyy, eikä oppilaita tueta heidän tarvitsemalla tavalla. Vajaat resurssit johtavat siihen, että osa oppilaista putoaa kelkasta ja erityisesti nuoret pojat ovat syrjäytymisriskissä. Syrjäytyminen johtaa inhimilliseen kärsimykseen ja aiheuttaa kunnalle ja kansantaloudelle kustannuksia työttömyytenä ja sote-menoina. Mielestäni peruskouluista säästäminen ei oikeastaan ole mikään säästökohde - vaikutukset näkyvät tulevaisuuden kustannuksina.
Tästä syystä myöskin väitän, että peruskoulutuksen tehokkaassa järjestämisessä opetukseen käytetyt yksikkökustannukset eivät ole paras mittari - paras mittari on, saadaanko rahoituksella aikaan tavoiteltuja asioita. Peruskoulun resurssit on vedetty liian tiukalle, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että sadat kuopiolaiset oppilaat ovat joutuneet aloittamaan koulutiensä sisäilmaongelmien riivaamassa Hatsalan koulussa. Se näkyy myös paineessa lakkauttaa koulut pieniltä kyliltä ennen kuin oppilaat kylältä loppuvat.
Onnistunut perusopetus antaa hyvät eväät jatko-opintoihin. Suomi on pieni viennistä elävä kansantalous, jossa työn tuottavuus on elintason lähtökohta. Jos Kuopio haluaa houkutella kaupunkilaisiksi korkeakoulutettua nuorta väestöä, toiveet kannattaa suunnata paluumuuttajiin. Suomen korkeakouluasteen nostamisen eväät lähtevät jo varhais- ja peruskoulutuksen parantamisella. Loppujen lopuksi peruskoulutukseen panostaminen on siis oikeastaan elinvoimainvestointi.
Lisää kommentti
Kommentit